NVC:ssä nähdään että useimmat yksilöiden ja ryhmien väliset konfliktit syntyvät tehottomasta tavasta ilmaista omia tarpeita. Usein konfliktit puhkeavat pakottavan ja manipuloivan kielenkäytön seurauksena jossa tavoitellaan häpeän, pelon tai syyllisyyden aiheuttamista. Rosenberg kutsuu tällaista vuorovaikuttamisen tapaa nimellä “elämästä vieraannuttava vuorovaikutus” (Rosenberg, 1998, 23.). Rosenberg luokittelee tämän tavan vuorovaikuttaa arvosteluun, vertailuun, ja vastuun kieltämiseen. Vaatimusten esittäminen on myös myötäelämistä estävä piirre, samoin kuin “kuka ansaitsee mitä” - ajattelutapa. Rosenberg näkee että elämästä vieraannuttavan vuorovaikutuksen juuret ovat useita vuosisatoja vaikuttaneissa näkemyksissä ihmisen luonteesta. Näissä näkemyksissä korostetaan kasvatuksen tärkeyttä epätoivottavan luonteemme hallitsemiseksi. Tällainen kasvatus saa meidät Rosenbergin mukaan epäilemään omia tarpeitamme ja tunteitamme. Näin opimme jo varhain eristämään sen mitä sisällämme tapahtuu. (Rosenberg, 1998,30.) Rosenberg perustelee näkemystään tutkimustiedolla, jonka mukaan väkivallantekoja esiintyy huomattavasti enemmän kulttuureissa joissa ihmiset leimaavat toisiaan” hyviksi” ja “pahoiksi”, kuin sellaisissa joissa inhimilliset tarpeet ohjaavat ihmisten ajattelua (kts. Harvey, 1961).
Jos uskomme että ihmisluonteelle on ominaista aggressiivisuus, itsekkyys, kilpailullisuus ja egosentrisyys, ajatuksemme ja tekomme heijastelevat noita uskomuksia. Seuraavat viisi oletusta ovat NVC:hen pohjaavan Compassionate Classroom kirjan kirjoittajien uskomuksia meidän myötätuntoisesta luonteestamme ja niiden voidaan nähdä olevan yleisesti NVC:n peruslähtökohtana olevia uskomuksia.
Oletus 1: Kaiken sen taustalla, mitä ihmiset tekevät, on pyrkimys tyydyttää tarpeita.
Oletus 2: Olemme kaikki luonnollisia antajia
- Meillä kaikilla on paljon annettavaa.
- Nautimme antamisesta kunhan teemme sen omasta tahdostamme.
Oletus 3: Voimme antaa ja vastaanottaa täyttääksemme suurimman osan kaikkien tarpeista
- Tarpeet ovat universaaleja ja tunnistettavissa.
- Tarpeidemme täyttyminen ei ole riippuvainen tietyistä ihmisistä.
- Yritämme aina täyttää tarpeitamme.
- Tunteet ovat hyödyllisiä viestejä täytetyistä tai täyttymättömistä tarpeista.
- Tarpeidemme tunnistaminen on voimaannuttavaa.
Oletus 4: Täyttääksemme tarpeitamme, voimme tulla valikoivammiksi tavassamme ajatella, kuunnella, puhua ja toimia.
- Olemme vapaita valitsemaan.
- On useita keinoja täyttää tarpeita.
- Voimme valita kuinka toimimme, ajattelemme, kuuntelemme ja puhumme.
Oletus 5: Voimme jatkuvasti oppia uusia tapoja täyttää tarpeita
- Voimme muokata strategioitamme täyttääksemme tarpeitamme.
- Voimme juhlistaa toimivia strategioita.
- Voimme oppia toimimattomista strategioista.
Oletus 6: Tarpeisiin keskittymällä voimme ehkäistä, vähentää ja ratkaista konflikteja.
- Tarpeet eivät ole ikinä konfliktissa.
- Konflikteja syntyy kun ajattelemme olevan vain yhden tavan tai henkilön, joka voi täyttää
tarpeitamme.
- Konflikteja syntyy kun strategia jolla pyrimme täyttämään tarvetta, tarkoittaa että jokin toinen tarve ei täyty.
- Suurimmaksi iloksi, voimme etsiä tapoja täyttää kaikkien tarpeet. (Hart & Hodson, 2004, 43-45.)
- Konflikteja syntyy kun ajattelemme olevan vain yhden tavan tai henkilön, joka voi täyttää
tarpeitamme.
- Konflikteja syntyy kun strategia jolla pyrimme täyttämään tarvetta, tarkoittaa että jokin toinen tarve ei täyty.
- Suurimmaksi iloksi, voimme etsiä tapoja täyttää kaikkien tarpeet. (Hart & Hodson, 2004, 43-45.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti